Punnituksia ja punnerruksia

Tänään oli taas päivä, jolloin totuus tuli ilmi. Oli nimittäin punnituspäivä. Olen päättänyt, että se ei vaikuta normaaliin toimintaani mitenkään, vaan ruokailut hoidetaan ihan normaalisti. Ei se olisi kun itsensä pettämistä näännyttää itsensä punnitusta varten aina kerran viikossa. Hienosti oli taas lähtenyt miltei puoli kiloa. Tavoite onkin noin 300 - 500 g viikossa. Aiheena oli tänään hiilihydraatit. Asia on minulle ihan tuttua, mutta kertaus on opintojen äiti. Leivässä olenkin siirtynyt täysjyvärukiisen leivän käyttöön. En kyllä ole koskaan ollut mikään valkoisen leivän ystävä. Nyt ole jättänyt sen pois oikeastaan kokonaan pois. Ainoa milloin valkoinen leipä on tarjolla on herkuttelupäivä jolloin tehdään itse kebabeja kotona. Se saa pysyä, koska se ei ole viikottaista vaan ehkä noin kerran kuukaudessa tehtävä herkku. Minulla on oikeastaan tämän kuluneen viikon aikana ollut suurimpana ongelmana liian vähäinen syöminen. Ei proteiinijuoman tai proteiinipatukan voimalla voi mennä iltaan asti, vaan on saatava kunnon ruokailut aina lounas ja päivällisaikaan. Muuten ei jaksa ainakaan salilla kuntoilla. 

Minuun on nyt iskenyt kuntoilukärpänen selvästi. Tänään kävin tutustumassa Lahdessa Zenana kuntosaliin, joka on tarkoitettu vain naisille. Oli tosi kiva paikka. Helppokäyttöisiä laitteita ja paljon sellaisia kiinteytymiseen tähtääviä laitteita. Ryhmäjumppaakin on tarjolla ja lopuksi pääsee saunaan. Se ratkaisi asian. Minä hankin kuukauden kortin sinne. Töistä ei ole matkaa kuin muutamia kymmeniä metrejä paikalle, joten voin mennä ennen töihin menoa tai sen jälkeen helposti vetämään hien pintaan. Minä en ole koskaan ollut mikään kuntoilija, joten voitte uskoa, että tämä on kummallista intoa. Taitaa pitää paikkansa se että kun keho saa adrenaliiniannoksensa, se rupeaa sitä kaipaamaan. Minulle nyt ainakin on käynyt niin.

Painon mittauksen yhteydessä, ohjaaja puhui positiivisen asenteen merkityksestä ja siitä kuinka pitäisi opetella olemaan kiitollinen asioista. Sen kautta voi huomata, että elämä alkaa näyttääkin valoisammalle. Olen asiasta samaa mieltä. Paljon voimme itse päättää miten asioihin suhtaudumme. Positiivinen asenne on myös opeteltavissa. Mukavaa, että asia otetaan keskusteluun ja ajateltavaksi ryhmätilanteessa. Minä olen tänään kiitollinen innostuneesta mielestä itseni kunnossapitämiseen. Olen myös kiitollinen mukavasta työstäni ja ihanista työkavereista. Erityisen kiitollinen olen perheestäni,  ihmisistä jotka tukevat minua ja helpottavat tilannetta hankkimalla kaupasta tuotteita, jotka sopivat minullekin syötäväksi <3 <3 <3

Kuntosalilla

Viime viikolla kävin ensimmäisen kerran kuntosalilla ja olin keskiviikkona niiiiiiin kipeä. Tänään sitten kävin Vierumäen urheiluopistolla testaamassa toisen kuntosalin. Sali oli mukavan rauhallinen ja kahden nuoren naisen ja yhden miehen lisäksi ei ollut kuin minä. Onneksi niin, koska minun hikinen aherrukseni ei taatusti ollut mieltä ylentävä näky. Parhaani tein kaikissa laitteissa, mutta jaksoin ihmetellä miten pienten nuorten naisten aherrus näytti keijukaismaisen kauniille ja hikipisaraakaan ei näkynyt. Minä olin ensimmäisen laitteen jälkeen hiestä märkä ja läähätin kuin kuumissaan oleva koira. Kaikki laitteet kävin läpi ja tein 20 toiston sarjoja kaikissa kahteen kertaan. Onneksi Mia näytti minulle laitteet, muuten en olisi tiennyt edes miten päin niissä kaikissa ollaan. Olisin joutunut vaan menemään nuorten naisten perässä laitteisiin. Olisi ollut olo kuin pilkillä ilman omaa kairaa, muitten tekemillä reijillä :) Hikisenä lopuksi heitin vaan lisää vaatetta päälle ja tulin vauhdilla kotiin saunaan. Ehdin sentään huomata, että hiihtäjiä oli paljon menossa ja tulossa, joten ladutkin taitavat olla kunnossa. Pitäsköhän jostain kaivaa sukset ja monot ja mennä verestelemään muistoja esteeksi ladulle :)

Olen tosi kiitollinen Reijan kautta saamastani proteiinipirtelöstä, koska en olisi mitään muuta saanut kyllä suustani alas. Proteiinipirtelö kuuluu osana tätä kevään kuntokuuriani. Aamiaiseksi sen juon joka päivä, kun en aamupalaa saa alas millään. Ilokseni olen voinut jo tuloksia vaatteissa huomata. On kiva tunne kun ei mikään kiristä tai purista. Mielialaan on kyllä tullut suurimmat edut. Positiivinen olen ollut aina, mutta nyt on intoa kuin pienessä kylässä. Kyllä on mukavaa olla keski-ikäinen nainen. Tulette kyllä jossain vaiheessa huomaamaan, että aina ei ole näin hyvä päivä :D

Mindfulness menetelmä

Tänään oli sitten 5 h koulutus, jonka aiheena oli tutustuminen Mindfulness menetelmään. En tiennyt menetelmästä juuri mitään koulutukseen mennessäni, mutta uteliaisuuttani ilmottauduin mukaan kun naamakirjan ilmoituksen luin ja siinä kerrottiin menetelmän auttavan stressin hallintaan, ahdistuneisuuteen, uupumukseen ja kiputiloihin. Ketään en entuudestaan tuntenut ja yhtään en tiennyt mihin olin menossa. Nyt voisin kuvailla omin sanoin menetelmää mielen joogaksi. Menetelmä oli yksinkertaisuudessaan nerokas ja harjoitukset erittäin rentouttavia, koska mitkään ajatukset tai tunteet ei ollut vääriä tai kiellettyjä vaan kaikkiin piti tutustua ja sitten keskittyä taas menossa olevaan harjoitukseen. Minulle mielenkiintoisin harjoitus tehtiin rusinoilla. Siinä otettiin muutama rusina käteen ja niitä katseltiin ja valittiin yksi, jota hypisteltiin katseltiin, haisteltiin, kuunneltiin ja lopuksi laitettiin suuhun ja tunnusteltiin kielellä ennen puraisua ja nielaisua. Koko ajan ajatukset oli rusinassa. Uskon, että harjoituksen siirtäminen ruokailutilanteisiin on hyvä jatkumo ruoan alkuperän miettimiselle ja ruoan arvostamiselle. Jos ruokaa popsii menemään tv:n ääressä tai lehden lukemisen yhteydessä on miltei sama mitä suuhunsa laittaa ja määrätkin voivat olla melko isoja. Mietin, että lapsillekin lusikalla laitetaan ruokaa suuhun, vaikka lapsen pitäisi opetella uusiin makuihin kokeilemalla ja ihmettelemällä itse ruoka-aineita. Nykyään kuulemma on sormiruokailu tullutkin takaisin lasten ruokailuihin. Hyvä niin.

Muutkin harjoitukset olivat kivoja, joten kotiin saatu harjoitus cd tulee kyllä käyttöön. Toivottavasti työstressistäja unettomuudesta kärsivät osallistujat saivat apuvälineen arkeensa. Saas nähdä mistä minä seuraavaksi itseni löydän löytöretkeltä. Avoimin mielin kohti uusia seikkailuja. Väriestejuoksuun olen ilmottautunut jo ja kuppaus on myös ohjelmassa kevään aikana. Joogaamaankin ilmottauduin 2,5 h:n tutustumisillalle. Toivottavasti tämä into säilyy uusiin asioihin, niissä kun myös aina tutustuu uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin :)

Arjen tuskaa ja onnenpipanoita

Tervetuloa kanssani jakamaan pieniä asioita arjessa. Niiden avulla nautin elämästä, vaikka aina se ei siltä tunnu. Pitkän aikaa on tuntunut siltä, että olisi mukavaa laittaa asioita kirjoitettuna johonkin, sillä koko ajan sattuu ja tapahtuu. Tosin siitä tietää olevansa elossa ja ihminen. Tuntuu, että nyt on menossa mukava elämänvaihe, kun lapset ovat aikuisia ja itselle jää ihan mukavasti aikaa. Yksi ihana lapsen lapsi tuo paljon iloa hunajamummille eli minulle, niinkuin myös hapsenpappiaiselle, jonka kanssa olen naimisissa. Olen myös huomannut avoimuuden itsessäni lisääntyneen ja olen valmis kokeilemaan ja tutustumaan asioihin ja ilmiöihin, joihin en ennen olisi voinut kuvitellakkaan tutustuvani. Olen ollut mukana enkeli-illassa, naurujoogassa, ilmoittautunut hyvinvointiryhmään ja huomenna olen menossa Mindfulness koulutukseen. Kuppaukseen ajattelin mennä ensi kuussa. Kuntosalilla olen nyt yhden kerran käynyt ja meinaan mennä jatkossakin. Kaikki jotka minut tuntee tietävät, että minä olen mielummin sellaista heinäpaalia heittävää tyyppiä, kuin tyypillinen kuntosalilla kävijä. Tänään kävin paikallisessa urheiluliikkeessä, jossa söpö nuori mies tuli minua palvelemaan. Kysyin häneltä mitä kuntosalilla pidetään päällä. Poikaa selvästi hymyilytti, mutta näytti minulle "teknisiä" asuja, joita kuulemma siellä käytetään. Sitten pyysin näyttämään halvimmat vaihtoehdot, jos vaikka innostukseni jääkin muutamaan kertaan. Poika löysi minulle paidan ja housut todella edulliseen hintaan eli yhteensä 12,5 €. 

Olen naamakirjassa osallistunut kivaan juttuun, jossa lähetetään vuoden sisällä yllätyksiä ihmisille, jotka asiasta tykkäsivät. Ensimmäisenä tein yllärin kaverilleni Mialle, jonka kanssa usein mietitään näitä meidän ikäisten naisten juttuja. Monta kertaa on juteltu siitä miten yhtä äkkiä ilman syytä voi ilmaantua suunnatun .. tututus, johon ei ole mitään syytä. Minä sitten etsin sisustuskirjan kätköistäni ja muokkasin siitä ihan uudenlaisen ystävälleni sopivan version. Tarkoitus pahimpana  ...tututus hetkenä mennä omaan nurkkaan kirja kädessä ja hakea helpotusta kirjan ideoista ja oivalluksista. En tiedä kuinka hyvin tehoaa, mutta minulla oli tosi hauskaa kirjaa tehdessä :)

Olen nyt myös tosiasian edessä, että äitini ja anoppini tarvitsevat molemmat apuja enemmän kuin ennen. Arkeeni kuuluu monesti heidän elämäänsä liittyvät asiat ja avuntarve. On mukavaa saada auttaa, mutta väistämättä mieleen tulee, että jossain kohtaa on itsekin sen asian edessä, että joutuu turvautumaan toisten apuun, kun ei enää itse pärjää. On myös ajoittain vaikeaa nähdä miten omat läheiset ihmiset haurastuvat ja muuttuvat sairauksien mukana. Olen huomannut tutkailevani itseäni enemmän kuin ennen, kuulostellen ja myös pohtien millaisessa kunnossa olen ja millaisessa kunnossa haluaisin olla. Siksi varmasti oli oikea hetki lähteä myös hyvinvointi ryhmään mukaan. Tarkoitus on tämän kevään aikana tiputtaa jonkun verran painoa, mutta ennenkaikkea saada kolesteroliarvot kohdilleen ja säännöllinen terveellinen ruoka-valio elämäntavaksi. Aiemmin on voinut mennä kevyesti iltaan asti ennen kuin suuhun on tullut jotain laitettua ja veden juonti on jäänyt tosi vähiin. Nyt sitten merkitsen ruokapäiväkirjaan kaikki mitä suuhuni pistän ja ilokseni suunta on ihan oikea ja parissa viikossa on jo muutama kilo karissut, eikä enää pöksyt kiristä. Siksi on ihan hyvä fiilis jatkaa. Nyt on aika lähteä lueskelemaan, jotta huomenna on pirtsakkana kurssilla. Seuraavaksi kerronkin kokemuksia kurssilta :)